Kello käy ja aika rientää!

Löysin kuvan suvun vanhoista kelloista, joista vasemmanpuoleinen kaulakello on ollut itsellänikin ahkerassa käytössä aikoinaan. Nykyään ne saavat olla laatikon kätköissä muistona menneisyydestä, tai sitten tällaisena rekvisiittana kauniille asetelmille.

Meillähän on rakkaita koira- ja kissalastenlapsia, joita tapaamme tälläkin viikolla. Jari Tammen Nakkikirjasta löytyi hauska runo, joka sopii hyvin lemmikkiemme viihdyttämiseen:) 

KOIRAN KELLO

Mitä kello on?

Varttia vaille luppakorva

kymmentä yli töpöhöntä

viittä vaille kaulapanta

vähän yli etutassu. 

Puoli pörröturkki, 

tasan lakunenä.

Kelloja löytyy todellakin joka lähtöön (vaikka niitä ei tule käytettyä) Keräsin kerran tällaisen kokoelman, jos vaikka joku nuoremman polven edustajista olisi kiinnostunut, mutta ei!

Vuosia sitten

 

Nyt maaliskuun lopussa meillä on edelleen melko paljon lunta! Aina ei niin ole ollut, vaan olemme lähteneet muualle talvimaisemia ihailemaan. Ylemmässä kuvassa tosin vain kesäpaikkamme maisemiin 100 kilometrin päähän, alakuvassa olemme Alppimaisemisssa Obearammergaussa ja niillä main.
 

 

 

Kauan sitten innostuin "luomaan" tällaisia skräppialbumeja. Yllätyin siitä, kuinka hauskaa niitä oli nyt selata! Pitäisi kai kokeilla jälleen:)

Hauskoja vieraita

 

Lastenlapsia hoidossa. Hilda-kissa ei halunnut lähteä perheen mukana Lappiin lomalle, vaan tuli mieluummin meitä viihdyttämään. Pihalla hyppii kolme oravaa ja niitähän tässä yritetään "pyydystää":)  

 

On ylioppilaskirjoitusten aika ja tyttö tuli meille lukulomalle, onhan täällä rauhallisempaa ja kaveritkin kauempana.
 

 

Hilda päätti, että tyttö saa tyytyä työskentelemään lattialla, hän ainakin valtaa pöydän. Mitä meinaat?? No eihän lattialta tuonne ulos näe!! Ja onhan jonkun laskettava punatulkut ja muut ja ne oravatkin!

Talvella 1940-luvulla

 Iloisia ristiäisvieraita tulossa ensimmäiseen juhlaani😊. Pian päästään kahvipöytään!

Lunta tulvillaan on raikas talvisää....

 Jos oikein muistan, ei viime vuoden talvesta tullut oikein mitään, tuskin pysyi lumi maassa. Toista on nyt, ihaillaampa siis kaunista puhtaaanvalkoista luontoa ja myös metsän pientä eläinkuntaa ikkunan takana!

Ehkä  tuolta ikkunan takaaa myös viime talvena hiukan lunta löytyi, tuumi Hilda-kissa meillä vieraillessaan. Peltopyy-paisti olisi kyllä kiinnostanut enemmän!

 

 Aurinko jaksaa juuri ja juuri näkyä tänne meidän mäelle.

 

         Löytyisikö täältä jotain herkkua jäniksellekin? Pitää tutkia!

                                   Kasvimaat lepäävät lumipeitteen alla.

Mitä siinä minua oiken tuijotat, kysyy orava. Eikö täällä saa ruokarauhaa!!

 

 

Mustarastaan olisi pitänyt lähteä lämpimämmille seuduille, mutta sepelkyyhkyn seura taitaa houkutella enemmän.

Tässä viime talvinen "sarjakuva" punatulkusta. Tämän tästä lentää joku linnuista päin ikkunaa (tänään viimeksi) ja useimmiten vain pyörtyy. Punatulkku löytyi kanervien seasta ja halusi hetken istahtaa pelastajan kädelle ja olalle hengähtämään. Myssyn päältä oli hyvät näköalat ympäristöön, ennen kuin jaksoi lähteä taas lentoon.